Tusinan verran tunteita
sihisee pinnan alla
vihreää vartta kasvaa paju
kurottaa taivaisiin
hengittää aurinkoa, ui ilmassa,
levitoi
kylmä puhuri nuolee jäähän
valkoinen polte uppoaa,
leviää puun sisuksiin asti
jähmettyy ja natisee tuulessa
kunpa ei napsahtaisi poikki
lumen painostaessa hoikkaa vartta.
Kestä kevääseen,
pidä pintasi,
kyllä kevään polte ja aurinko
sinut sulattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti