Vihreä omena puusta putosi,
luuli se itseään linnuksi.
Ei ollut sillä nokkaa jolla suloisia ääniä laulaa,
ei ollut sillä siipiä joilla nousta tuulen selkään.
Kadehti se vihreää lintua,
keveästi oksalla keikkuvaa.
Maan matosien kanssa oli omenan oltava
kun ei päässyt lentoon korkeaan.
Sai vain kolhuja pydotessaan ja alkoi maatumaan.
Tuli lintu pieni vihreä
nokki siemenen omenasta maatuvasta.
Lennähti matkoihinsa kepeästi.
Pian korkealla vuorenrinteellä
alkoi omenapuu siemenestä versoa.
Vihreä omena tunsi kovaa kaipuuta.
Ilmojen valtiaaksi alkoi haluta.
Muisti joskus olleensa korkealla ilmassa.
Koska? Missä? Minkä takia?
Olenhan vain vihreä omena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti