yritti saada kukat kukkimaan.
Vaan pakkanen nousi voittajana,
uhosi koko komeudessaan.
Maan kuurasi se jääpisaroillaan
ne kimalsivat ja leikkivät kuin haastaen,
ei vastusta ollut
vaan olivat säteet jo väsyneet auringon.
Koiranputki, ennen niin kaunis,
mehiläisiä liehitteli,
sulotuoksulla houkutteli
nyt vain kuivuneena, ruskeana, kuolleena...
Ei piittaa enää auringosta, ei mistään
on muuttunut luonnon kiertokulussa,
mutta kuitenkin elämä odottaa sen juuressa,
vihreänä ituna on nouseva kohti taivaita.
Vanhan kuolema, uuden alku.
Niinhän se menee,
elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti